Kertomus kahdesta Olneysta

[rmattila]

Seuraavassa Dave Johnsonin luvalla muutaman vuoden takainen tosijuttu kahdesta Olney-nimisestä lääkäristä. Ensimmäinen linkki ei enää toimi mutta kyseiseltä Olneyltä on 60-luvulta asti tullut julkaisuja ALSiin liittyvästä biokemiasta.

John W. Olney, M.D.
http://www.psychiatry.wustl.edu/Faculty/FacultyDetails?ID=282

Richard K. Olney, M.D.
http://www.ucsf.edu/news/2012/01/11413/ucsf-als-centers-founding-director-dies-disease-he-studied

* * * * * * *

The first Olney, I read some of his stuff in the late 1990's for reasons unrelated to ALS. I knew what NMDA receptors, aspartate, glutamate, dextromethorphan, etc. were. When I developed neurological symptoms in spring of 2005 and knew it could be ALS since that hadn't been ruled out, I already had a head start on both understanding what was going wrong and on developing a therapeutic regime. I never regarded ALS as "untreatable", it was only obvious that medical doctors don't bother, so it was gonna hafta be a do-it-yourself job.

The second Olney ran an ALS clinic. When by sheer bad luck he developed ALS himself, he got the same sort of treatment at his own hands that his patients had been getting. Back when he was telling his own story, I was dumbfounded that getting ALS himself hadn't changed his perspective on anything, he just switched to being a good patient, the role he'd taught to so many other victims of ALS. You can read his reasoning in the above linked article.

Here's the irony of it all: it's impossible that Olney #2 would not have been familiar with the work of Olney #1.

--Dave J.

 

[rmattila]

Tarinan ironia on, että jälkimmäinen Olney oli vakaasti sitä mieltä, että potilaan osa on vain olla ja odottaa että ylhäältä tulee ratkaisu, eikä edes ALSiin sairastuminen muuttanut tätä vakaumusta. Vaikka hän väistämättä oli tietoinen ensimmäisen Olneyn työstä, hän ei mitenkään pyrkinyt hyödyntämään sitä edes omassa tapauksessaan.

 

[Annarilla]

Ihmisen perustavanlaatuiset uskomukset itsestään ja maailmasta taitavat muuttua aika vaikeasti ja hitaasti. Itse ajattelen, että niillä on vahva neurobiologinenkin perusta (temperamentti ym.), ja tietenkin ne muovautuvat hyvin vahvasti varhaisten kokemusten ja suhteiden myötä. Toisaalta jokin vakava kriisi saattaisi ehkä ollakin sellainen, joka muuttaa isoja asioita omassa suhtautumisessa. Mutta useimmiten ilmeisesti kuitenkaan ei.
Tutkimushan on osoittanut sellaistakin, että joskus vastakkainen evidenssi saattaa paradoksaalisesti jopa vahvistaa ihmisen käsitystä jostain asiasta. Esimerkiksi rokotteiden haittoihin uskovat ihmiset saattavat uskoa haittoihin entistä enemmän luettuaan tietoa siitä, että rokotteet eivät tosiasiallisesti aiheuta esim. autismia.

 

[toomas]

Tuohan on aivan selvä. Jos annetaan tietoa, että ei ole haittaa, niin kyllähän siitä hei jotain haittaa täytyy olla.