KYSY NEUROLOGILTA:
Tämänkertainen kysymys koski ALS:in yhteydessä ilmeneviä masennusoireita. Masennusoireet ovat ALS-potilailla yleisiä ja niistä on hyvä keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Jokaisen tilanne on aina yksilöllinen.
Vastaajana jälleen neurologian erikoislääkäri Hannu Laaksovirta / HUS
ALS ja masennus
Kuinka yleistä masennus on ALS-potilailla?
Miten ALS:a sairastavien masennusta hoidetaan?
Kuinka yleisiä kuolemantoiveet ovat ALS-potilailla ja miten lääkärit suhtautuvat niihin?
Kyllä masennus ja ALS voivat liittyä toisiinsa. Tässä yhteydessä joudutaan miettimään myös sitä, mikä on syy ja mikä seuraus. Samoin sitä, että masennusta on monta eri tyyppiä.
Kun esimerkiksi ihminen, joka on päättämässä työuraansa ja suunnittelee aktiivisia eläkepäiviä, saa vakavan diagnoosin, on masennus täysin ymmärrettävä reaktio. Sitä on mahdollista lievittää oikeanlaisella terapialla ja lääkityksellä.
Oman tyyppisiään masennuksia ovat esimerkiksi aivoinfarktin jälkeinen masennus, synnytyksen jälkeinen masennus ja vaskulaarisen dementian yhteydessä ilmenevä masennus. Näillä kaikilla on elimellinen pohjansa, eli kysymys ei ole yksin psyykkisestä reaktiosta huonoihin uutisiin.
Koska ALS sairautena alkaa jopa vuosia ennen varsinaisia havaittavia oireita kuten lihasheikkoutta, on mahdollista ajatella, että elimistössä on käynnissä jokin prosessi pinnan alla ennen näkyvää sairastumista. Tähän voidaan lisätä, että kun tietämys ALS:sta karttuu, voimistuu myös käsitys, että ihmisessä voi ALS:n iskiessä mennä "rikki" muutakin kuin liikehermosoluja. Tällainen ihminen saattaa esimerkiksi vaistota, että jokin on vialla, mutta sille ei ole vielä nimeä.
Masennuksesta ALS:n yhteydessä on useita tutkimuksia. Niiden vertailu on vaikeata, sillä käytettyjä mittareita ja määritelmiä on useita. Masennuksen käsite saattaa myös vaihdella kulttuurista toiseen.
Oma lukunsa on suhteellisen uutena asiana löytynyt ns. C9-tauti. Sen aiheuttaa toistojaksomutaatio C9orf72-geenissä, ja suomalaisessa ALS:iin sairastuneiden joukossa C9 on niinkin yleinen kuin 20-30%. Kyseinen mutaatio voi löytyä, vaikka suvussa ei ALS:ia olisikaan.
Mutaatio aiheuttaa myös aivan toisenlaista tautia, eli frontotemporaalista dementiaa (FTD). Tällöin lievät alkuoireet voivat olla täysin mielenterveydellisiä, yleisin on apatia, joka on helppo tulkita masennukseksi. Muistitoiminnot säilyvät paljon paremmin kuin esimerkiksi Alzheimerin taudissa. Mutaation kantajista 15% saa sekä FTD:n että ALS:n.
Masennuksen kohdalla tärkeintä on onnistunut hoito, joka on mahdollista. Parhaiten tämä toteutuu palliatiivisten yksiköiden kautta. Palliatiivisen hoidon saatavuus ei valitettavasti ole kaikkialla sillä tasolla kuin pitäisi.
Kysymyksen toinen osa koskee kuolemantoiveita ALS-potilailla. Näitä on, se on selvä, ja aihe on ALS:nkin kohdalla ajankohtainen. Toivetta voidaan pitää normaalin ajattelun osana. Käytäntö on sitten eri. Esimerkiksi itsemurhan avustaminen ei ole Suomessa rikos, mutta eutanasiaa ei sallita. Lääkäriliiton virallinen kanta on toistaiseksi ollut eutanasiaa vastaan, mutta tässäkin mielipideilmastossa on nähtävissä liikettä esimerkiksi Benelux-maissa noudatettavan käytännön suuntaan. Sveitsissä ja tietyissä USA:n osavaltioissa on omia käytäntöjä. Aihe on liian laaja tyhjentävästi käsiteltäväksi tässä vastauksessa. Kannustan kyllä keskustelemaan laajemmalti.
Käytännön tasolla näen, että kuolemantoiveiden käsittely palliatiivisten yksiköiden hoitokontaktien kautta on osoittautunut hyvinkin tulokselliseksi, ja suosittelen vakavissani kaikille ALS:ia sairastaville ja heidän omaisilleen, että he pyytävät ja saavat hoitosuhteen palliatiiviseen yksikköön.
Tämänkertainen kysymys koski ALS:in yhteydessä ilmeneviä masennusoireita. Masennusoireet ovat ALS-potilailla yleisiä ja niistä on hyvä keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Jokaisen tilanne on aina yksilöllinen.
Vastaajana jälleen neurologian erikoislääkäri Hannu Laaksovirta / HUS
ALS ja masennus
Kuinka yleistä masennus on ALS-potilailla?
Miten ALS:a sairastavien masennusta hoidetaan?
Kuinka yleisiä kuolemantoiveet ovat ALS-potilailla ja miten lääkärit suhtautuvat niihin?
Kyllä masennus ja ALS voivat liittyä toisiinsa. Tässä yhteydessä joudutaan miettimään myös sitä, mikä on syy ja mikä seuraus. Samoin sitä, että masennusta on monta eri tyyppiä.
Kun esimerkiksi ihminen, joka on päättämässä työuraansa ja suunnittelee aktiivisia eläkepäiviä, saa vakavan diagnoosin, on masennus täysin ymmärrettävä reaktio. Sitä on mahdollista lievittää oikeanlaisella terapialla ja lääkityksellä.
Oman tyyppisiään masennuksia ovat esimerkiksi aivoinfarktin jälkeinen masennus, synnytyksen jälkeinen masennus ja vaskulaarisen dementian yhteydessä ilmenevä masennus. Näillä kaikilla on elimellinen pohjansa, eli kysymys ei ole yksin psyykkisestä reaktiosta huonoihin uutisiin.
Koska ALS sairautena alkaa jopa vuosia ennen varsinaisia havaittavia oireita kuten lihasheikkoutta, on mahdollista ajatella, että elimistössä on käynnissä jokin prosessi pinnan alla ennen näkyvää sairastumista. Tähän voidaan lisätä, että kun tietämys ALS:sta karttuu, voimistuu myös käsitys, että ihmisessä voi ALS:n iskiessä mennä "rikki" muutakin kuin liikehermosoluja. Tällainen ihminen saattaa esimerkiksi vaistota, että jokin on vialla, mutta sille ei ole vielä nimeä.
Masennuksesta ALS:n yhteydessä on useita tutkimuksia. Niiden vertailu on vaikeata, sillä käytettyjä mittareita ja määritelmiä on useita. Masennuksen käsite saattaa myös vaihdella kulttuurista toiseen.
Oma lukunsa on suhteellisen uutena asiana löytynyt ns. C9-tauti. Sen aiheuttaa toistojaksomutaatio C9orf72-geenissä, ja suomalaisessa ALS:iin sairastuneiden joukossa C9 on niinkin yleinen kuin 20-30%. Kyseinen mutaatio voi löytyä, vaikka suvussa ei ALS:ia olisikaan.
Mutaatio aiheuttaa myös aivan toisenlaista tautia, eli frontotemporaalista dementiaa (FTD). Tällöin lievät alkuoireet voivat olla täysin mielenterveydellisiä, yleisin on apatia, joka on helppo tulkita masennukseksi. Muistitoiminnot säilyvät paljon paremmin kuin esimerkiksi Alzheimerin taudissa. Mutaation kantajista 15% saa sekä FTD:n että ALS:n.
Masennuksen kohdalla tärkeintä on onnistunut hoito, joka on mahdollista. Parhaiten tämä toteutuu palliatiivisten yksiköiden kautta. Palliatiivisen hoidon saatavuus ei valitettavasti ole kaikkialla sillä tasolla kuin pitäisi.
Kysymyksen toinen osa koskee kuolemantoiveita ALS-potilailla. Näitä on, se on selvä, ja aihe on ALS:nkin kohdalla ajankohtainen. Toivetta voidaan pitää normaalin ajattelun osana. Käytäntö on sitten eri. Esimerkiksi itsemurhan avustaminen ei ole Suomessa rikos, mutta eutanasiaa ei sallita. Lääkäriliiton virallinen kanta on toistaiseksi ollut eutanasiaa vastaan, mutta tässäkin mielipideilmastossa on nähtävissä liikettä esimerkiksi Benelux-maissa noudatettavan käytännön suuntaan. Sveitsissä ja tietyissä USA:n osavaltioissa on omia käytäntöjä. Aihe on liian laaja tyhjentävästi käsiteltäväksi tässä vastauksessa. Kannustan kyllä keskustelemaan laajemmalti.
Käytännön tasolla näen, että kuolemantoiveiden käsittely palliatiivisten yksiköiden hoitokontaktien kautta on osoittautunut hyvinkin tulokselliseksi, ja suosittelen vakavissani kaikille ALS:ia sairastaville ja heidän omaisilleen, että he pyytävät ja saavat hoitosuhteen palliatiiviseen yksikköön.