Jos jätetään prosentilla potilaista oleva SOD1-mutaatiovariantti huomioimatta, minun nykykäsitykseni ALSin patologiasta on seuraava:
kun solu kokee stressiä, TDP-43 migroituu ulos tumasta ja muodostaa stressigranuleita, jotka imuroivat ylimääräiset RNA-pätkät pois kuleksimasta. Uskon, että ALSissa TDP-43 ei tämän jälkeen enää pääsekään tumaan hoitamaan päätehtäväänsä eli estämään ylimääräisten DNA-pätkien kopioitumista RNA:han. Syitä palaamattomuuteen on todennäköisesti erilaisia eri tautimuodoissa. C9orf72-mutaatiossa virheelliset proteiinit häiriköivät suoraan tumakalvon liikennettä. Periaatteessa voisi myös esim. olla mahdollista, että väärin laskostunut SOD1 jotenkin stabiloi stressigranulit niin etteivät ne enää pääse purkautumaan. Tai sitten stressitila vaan jää päälle liian pitkäksi aikaa.
kun solu kokee stressiä, TDP-43 migroituu ulos tumasta ja muodostaa stressigranuleita, jotka imuroivat ylimääräiset RNA-pätkät pois kuleksimasta. Uskon, että ALSissa TDP-43 ei tämän jälkeen enää pääsekään tumaan hoitamaan päätehtäväänsä eli estämään ylimääräisten DNA-pätkien kopioitumista RNA:han. Syitä palaamattomuuteen on todennäköisesti erilaisia eri tautimuodoissa. C9orf72-mutaatiossa virheelliset proteiinit häiriköivät suoraan tumakalvon liikennettä. Periaatteessa voisi myös esim. olla mahdollista, että väärin laskostunut SOD1 jotenkin stabiloi stressigranulit niin etteivät ne enää pääse purkautumaan. Tai sitten stressitila vaan jää päälle liian pitkäksi aikaa.