Leevi
ALStuttu:n jäsen
Käännös Uumajan yliopiston tiedotteesta, 26.4.2024, Tofersen-lääke:
Amyotrofisen lateraaliskleroosin (ALS) tutkimuksessa on tapahtunut läpimurto. Uumajan yliopiston tutkijat raportoivat, että erityisen aggressiivista ALS-tautia sairastavan potilaan taudin eteneminen on hidastunut huomattavasti uuden geeniterapian myötä. Neljän vuoden lääkityksen jälkeen potilas voi edelleen kiivetä portaita, nousta tuolistaan, syödä ja puhua hyvin sekä elää aktiivista ja sosiaalisesti täyttävää elämää.
– Pidän tätä läpimurtona yli 30 vuoden ajan täällä Uumajan yliopistossa ja Pohjois-Ruotsin yliopistollisessa sairaalassa tekemällemme tutkimukselle. Emme ole koskaan ennen nähneet yhtä tehokkaita hoitotuloksia kuin nämä, millä tahansa muulla hoidolla, sanoo Peter Andersen, neurologi ja professori Uumajan yliopiston kliinisten tieteiden laitokselta.
– Tärkeä löytö on, että tautia aiheuttavan SOD1-proteiinin tasoja on nyt mahdollista alentaa huomattavasti ja samalla mitata selkeästi estävää vaikutusta taudin etenemiseen. Kun diagnosoimme potilaan neurologisella osastolla alkukeväällä 2020, potilaan ennuste oli parhaimmillaan 1,5–2 vuoden eloonjääminen. Potilas on ylittänyt odotukset reilusti.
Potilas on eteläruotsalaisesta perheestä, jolla on erityisen aggressiivinen ALS-taudin muoto, joka johtuu SOD1-geenin mutaatiosta. Kun sukulaisella todettiin ALS, potilas jätti verinäytteen tutkimusta varten Uumajan yliopiston ALS-tutkimusryhmälle, mutta päätti olla tutustumatta geneettisen testin tuloksiin. Potilas oli kuitenkin taudin geenin kantaja, ja neljä vuotta sitten koettuaan lihasheikkoutta potilas tajusi kärsivänsä myös taudista. Potilas vastaanotettiin välittömästi Pohjois-Ruotsin yliopistollisen sairaalan lääkintätiimiin, ja hänellä diagnosoitiin varhaisen vaiheen ALS-tauti.
Kesästä 2020 lähtien potilas on osallistunut lääkeyhtiö Biogenin sponsoroimaan vaiheen 3 tutkimukseen, jossa arvioidaan uutta geeniterapiaa, joka on kehitetty potilaille, joilla on SOD1-mutaatioita, jotka aiheuttavat SOD1-proteiinin väärinlaskostumista ja aggregaatiota motorisoinnissa. Potilas on ollut neljän viikon välein kokeellisessa hoidossa Kööpenhaminan yliopistollisessa sairaalassa Tanskassa.
Biomarkkeri väheni lähes 90 prosenttia
Diagnoosin ajankohtana vuonna 2020 potilaan hermosolujen hajoamista osoittavan biomarkkerin, neurofilamentti L -aineen tasot olivat erittäin korkeat. Nyt, neljä vuotta myöhemmin, tasot ovat laskeneet lähes 90 prosenttia.
– Kun potilas todettiin Pohjois-Ruotsin yliopistollisessa sairaalassa huhtikuussa 2020, mittasimme neurofilamentti L:n tasoksi jopa 11 000 nanogrammaa litrassa, mikä on korkea jopa ALS-potilaalle. Uusimmassa näytteessä 50 uuden lääkkeen injektion jälkeen se on laskenut tasolle 1 200:sta 1 290: een, mikä on sairauden indikaattorin huomattava lasku. Potilaan ikäryhmän normaali taso on alle 560. Veressä neurofilamentin taso on pudonnut takaisin normaalille tasolle ja viimeisimmän sairaalakäynnin aikana se oli 12. Normaali taso on alle 13, sanoo Peter Andersen.
Potilaan toimintataso ALSFRSR-asteikolla mitattuna on heikentynyt terveeseen verrattuna (48 pistettä), mutta on pysynyt lähes samalla tasolla, noin 35-37 pistettä viimeiset 18 kuukautta – tämä tarkoittaa, että potilaan toimintakyky taso on noin 26 prosenttia pienempi verrattuna terveeseen yksilöön.
Potilas, jolla on tämä aggressiivinen ALS-geenimutaatio, tyypillisesti menettää 1–1,5 pistettä joka kuukausi. Tämä tarkoittaa, että ilman hoitoa taudin odotettu eteneminen olisi ollut erittäin nopeaa ja aiheuttanut huomattavan vamman 6–12 kuukauden kuluessa ja todennäköisesti johtanut potilaan kuolemaan vuonna 2021.
Inspiraatio
– Se, että tämä potilas, enemmän tai vähemmän esteettömästi, pystyy edelleen kiipeämään portaita neljä vuotta taudin puhkeamisen jälkeen, se on jonkinlainen ihme, sanoo neurologi ja tutkija Karin Forsberg kliinisen tieteen laitokselta, joka työskentelee Peter Andersenin rinnalla. Hän on tutkinut SOD1:tä ja ALS:ia yli kahden vuosikymmenen ajan.
– Onnistuminen lääkehoidossa tällä tavalla on suuri menestys ja inspiraatio. Mutta se ei millään tavalla tarkoita, että työ on tehty. Tämä on vasta alkua. On myös tärkeää muistaa, että kyseinen lääke ei ole parantava hoito, mutta se näyttää pystyvän jarruttamaan taudin etenemistä. Se antaa meille suurta toivoa kehittää edelleen ALS-potilaiden lääkehoitoja.
ALS-sairauksia on monenlaisia, ja vain 2–6 prosentilla on ALS-sairaus, joka johtuu SOD1-geenin mutaatiosta. Monilla tauti on familiaalinen, mutta mutaatioita SOD1:ssä on löydetty myös niin sanotuissa satunnaisissa ALS-tapauksissa.
– Tällä hetkellä ei tiedetä, onko tällä lääkkeellä samanlainen vaikutus muihin ALS-sairauksiin. Aiheesta tarvitaan paljon enemmän tutkimusta, Peter Andersen sanoo.
Potilas pystyy edelleen tekemään lähes kaiken sen, mitä hän pystyi tekemään tutkimukseen tullessaan kesällä 2020 – puhe on ennallaan ja hän jaksaa tehdä kaiken itse, leikkaa nurmikon, käy ostoksilla ja huolehtii lapsistaan. Hän voi myös henkisesti paljon paremmin, lähinnä siksi, että hän uskaltaa nyt tuntea toivoa.
"Tämä on vasta alkua"
Tutkimus, johon potilas osallistuu, päättyy tänä kesänä. Lääkettä ei ole vielä saatavilla Ruotsissa, mutta sen on hyväksynyt Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA, ja Euroopan lääkevirasto EMA suositteli 23.2.2024 lääkkeen käyttöä potilaille, joilla on SOD1-geenin mutaatioita Euroopan unionin alueella.
Ruotsin uusien hoitojen neuvosto on kuitenkin pyytänyt alueellisia terveydenhuollon tarjoajia olemaan määräämättä lääkettä ennen kuin Hammas- ja farmasiahoitojen virasto on antanut terveystaloudellisen arvion.
– Seuraava askel on tutkia tätä lääkettä saaneiden potilaiden tuloksia. Se on toiminut joillekin, mutta kaikki eivät ole nähneet samaa myönteistä vaikutusta. Kysymys voi olla annostuksesta tai siitä, missä sairauden vaiheessa hoito aloitettiin. Ehkä tarvitaan lisälääkkeitä prosessin pysäyttämiseksi kokonaan? Nämä ovat kysymyksiä, joihin meidän on nyt yritettävä vastata. Tämä on vasta alkua, Karin Forsberg sanoo.
Hän kuvaa tulevaisuutta, jossa hoitoa annetaan sen perusteella, minkä tyyppistä ALS-sairautta potilaalla on, ja että se todennäköisesti vaatii lääkkeiden yhdistelmää. Hän korostaa, että sekä Ruotsissa että kansainvälisesti tehdään paljon tutkimusta uusien lääkekohteiden löytämiseksi, jotta vastaavia lääkkeitä voidaan kehittää muuntyyppisille ALS-potilasryhmille, ja hän toivoo sen toteutuvan.
– Voimme mitata potilaalta otetuista näytteistä, että sairausprosessi on käynnissä, mutta potilaan keho näyttää pystyvän kompensoimaan. Vielä nytkin, neljä vuotta sen jälkeen, kun potilas aloitti tämän uuden geeniterapialääkkeen käytön. Ruotsin eettinen arviointiviranomainen hyväksyi osallistumisen näihin tutkimuksiin, ja nyt, useita vuosia myöhemmin, me, kuten myös muiden osallistujamaiden ALS-lääkärit, näemme selkeän kliinisen vaikutuksen moniin hoidettaviin potilaisiin, Peter Andersen sanoo.
– Seuraava askel on saada Ruotsin eettiseltä tarkastusviranomaiselta lupa tutkia kompensaatiomekanismeja, jotka tällä lääkkeellä hoito näyttää aktivoineen. Täällä saattaisi olla mahdollisuus saada näkemyksiä hermoston aiemmin tuntemattomien osien toiminnasta ja kehittää entistä parempia uusia lääkkeitä.
Breakthrough for ALS research in Umeå
Researchers at Umeå University report a breakthrough in the research on amyotrophic lateral sclerosis (ALS).
www.umu.se
Amyotrofisen lateraaliskleroosin (ALS) tutkimuksessa on tapahtunut läpimurto. Uumajan yliopiston tutkijat raportoivat, että erityisen aggressiivista ALS-tautia sairastavan potilaan taudin eteneminen on hidastunut huomattavasti uuden geeniterapian myötä. Neljän vuoden lääkityksen jälkeen potilas voi edelleen kiivetä portaita, nousta tuolistaan, syödä ja puhua hyvin sekä elää aktiivista ja sosiaalisesti täyttävää elämää.
– Pidän tätä läpimurtona yli 30 vuoden ajan täällä Uumajan yliopistossa ja Pohjois-Ruotsin yliopistollisessa sairaalassa tekemällemme tutkimukselle. Emme ole koskaan ennen nähneet yhtä tehokkaita hoitotuloksia kuin nämä, millä tahansa muulla hoidolla, sanoo Peter Andersen, neurologi ja professori Uumajan yliopiston kliinisten tieteiden laitokselta.
– Tärkeä löytö on, että tautia aiheuttavan SOD1-proteiinin tasoja on nyt mahdollista alentaa huomattavasti ja samalla mitata selkeästi estävää vaikutusta taudin etenemiseen. Kun diagnosoimme potilaan neurologisella osastolla alkukeväällä 2020, potilaan ennuste oli parhaimmillaan 1,5–2 vuoden eloonjääminen. Potilas on ylittänyt odotukset reilusti.
Potilas on eteläruotsalaisesta perheestä, jolla on erityisen aggressiivinen ALS-taudin muoto, joka johtuu SOD1-geenin mutaatiosta. Kun sukulaisella todettiin ALS, potilas jätti verinäytteen tutkimusta varten Uumajan yliopiston ALS-tutkimusryhmälle, mutta päätti olla tutustumatta geneettisen testin tuloksiin. Potilas oli kuitenkin taudin geenin kantaja, ja neljä vuotta sitten koettuaan lihasheikkoutta potilas tajusi kärsivänsä myös taudista. Potilas vastaanotettiin välittömästi Pohjois-Ruotsin yliopistollisen sairaalan lääkintätiimiin, ja hänellä diagnosoitiin varhaisen vaiheen ALS-tauti.
Kesästä 2020 lähtien potilas on osallistunut lääkeyhtiö Biogenin sponsoroimaan vaiheen 3 tutkimukseen, jossa arvioidaan uutta geeniterapiaa, joka on kehitetty potilaille, joilla on SOD1-mutaatioita, jotka aiheuttavat SOD1-proteiinin väärinlaskostumista ja aggregaatiota motorisoinnissa. Potilas on ollut neljän viikon välein kokeellisessa hoidossa Kööpenhaminan yliopistollisessa sairaalassa Tanskassa.
Biomarkkeri väheni lähes 90 prosenttia
Diagnoosin ajankohtana vuonna 2020 potilaan hermosolujen hajoamista osoittavan biomarkkerin, neurofilamentti L -aineen tasot olivat erittäin korkeat. Nyt, neljä vuotta myöhemmin, tasot ovat laskeneet lähes 90 prosenttia.
– Kun potilas todettiin Pohjois-Ruotsin yliopistollisessa sairaalassa huhtikuussa 2020, mittasimme neurofilamentti L:n tasoksi jopa 11 000 nanogrammaa litrassa, mikä on korkea jopa ALS-potilaalle. Uusimmassa näytteessä 50 uuden lääkkeen injektion jälkeen se on laskenut tasolle 1 200:sta 1 290: een, mikä on sairauden indikaattorin huomattava lasku. Potilaan ikäryhmän normaali taso on alle 560. Veressä neurofilamentin taso on pudonnut takaisin normaalille tasolle ja viimeisimmän sairaalakäynnin aikana se oli 12. Normaali taso on alle 13, sanoo Peter Andersen.
Potilaan toimintataso ALSFRSR-asteikolla mitattuna on heikentynyt terveeseen verrattuna (48 pistettä), mutta on pysynyt lähes samalla tasolla, noin 35-37 pistettä viimeiset 18 kuukautta – tämä tarkoittaa, että potilaan toimintakyky taso on noin 26 prosenttia pienempi verrattuna terveeseen yksilöön.
Potilas, jolla on tämä aggressiivinen ALS-geenimutaatio, tyypillisesti menettää 1–1,5 pistettä joka kuukausi. Tämä tarkoittaa, että ilman hoitoa taudin odotettu eteneminen olisi ollut erittäin nopeaa ja aiheuttanut huomattavan vamman 6–12 kuukauden kuluessa ja todennäköisesti johtanut potilaan kuolemaan vuonna 2021.
Inspiraatio
– Se, että tämä potilas, enemmän tai vähemmän esteettömästi, pystyy edelleen kiipeämään portaita neljä vuotta taudin puhkeamisen jälkeen, se on jonkinlainen ihme, sanoo neurologi ja tutkija Karin Forsberg kliinisen tieteen laitokselta, joka työskentelee Peter Andersenin rinnalla. Hän on tutkinut SOD1:tä ja ALS:ia yli kahden vuosikymmenen ajan.
– Onnistuminen lääkehoidossa tällä tavalla on suuri menestys ja inspiraatio. Mutta se ei millään tavalla tarkoita, että työ on tehty. Tämä on vasta alkua. On myös tärkeää muistaa, että kyseinen lääke ei ole parantava hoito, mutta se näyttää pystyvän jarruttamaan taudin etenemistä. Se antaa meille suurta toivoa kehittää edelleen ALS-potilaiden lääkehoitoja.
ALS-sairauksia on monenlaisia, ja vain 2–6 prosentilla on ALS-sairaus, joka johtuu SOD1-geenin mutaatiosta. Monilla tauti on familiaalinen, mutta mutaatioita SOD1:ssä on löydetty myös niin sanotuissa satunnaisissa ALS-tapauksissa.
– Tällä hetkellä ei tiedetä, onko tällä lääkkeellä samanlainen vaikutus muihin ALS-sairauksiin. Aiheesta tarvitaan paljon enemmän tutkimusta, Peter Andersen sanoo.
Potilas pystyy edelleen tekemään lähes kaiken sen, mitä hän pystyi tekemään tutkimukseen tullessaan kesällä 2020 – puhe on ennallaan ja hän jaksaa tehdä kaiken itse, leikkaa nurmikon, käy ostoksilla ja huolehtii lapsistaan. Hän voi myös henkisesti paljon paremmin, lähinnä siksi, että hän uskaltaa nyt tuntea toivoa.
"Tämä on vasta alkua"
Tutkimus, johon potilas osallistuu, päättyy tänä kesänä. Lääkettä ei ole vielä saatavilla Ruotsissa, mutta sen on hyväksynyt Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA, ja Euroopan lääkevirasto EMA suositteli 23.2.2024 lääkkeen käyttöä potilaille, joilla on SOD1-geenin mutaatioita Euroopan unionin alueella.
Ruotsin uusien hoitojen neuvosto on kuitenkin pyytänyt alueellisia terveydenhuollon tarjoajia olemaan määräämättä lääkettä ennen kuin Hammas- ja farmasiahoitojen virasto on antanut terveystaloudellisen arvion.
– Seuraava askel on tutkia tätä lääkettä saaneiden potilaiden tuloksia. Se on toiminut joillekin, mutta kaikki eivät ole nähneet samaa myönteistä vaikutusta. Kysymys voi olla annostuksesta tai siitä, missä sairauden vaiheessa hoito aloitettiin. Ehkä tarvitaan lisälääkkeitä prosessin pysäyttämiseksi kokonaan? Nämä ovat kysymyksiä, joihin meidän on nyt yritettävä vastata. Tämä on vasta alkua, Karin Forsberg sanoo.
Hän kuvaa tulevaisuutta, jossa hoitoa annetaan sen perusteella, minkä tyyppistä ALS-sairautta potilaalla on, ja että se todennäköisesti vaatii lääkkeiden yhdistelmää. Hän korostaa, että sekä Ruotsissa että kansainvälisesti tehdään paljon tutkimusta uusien lääkekohteiden löytämiseksi, jotta vastaavia lääkkeitä voidaan kehittää muuntyyppisille ALS-potilasryhmille, ja hän toivoo sen toteutuvan.
– Voimme mitata potilaalta otetuista näytteistä, että sairausprosessi on käynnissä, mutta potilaan keho näyttää pystyvän kompensoimaan. Vielä nytkin, neljä vuotta sen jälkeen, kun potilas aloitti tämän uuden geeniterapialääkkeen käytön. Ruotsin eettinen arviointiviranomainen hyväksyi osallistumisen näihin tutkimuksiin, ja nyt, useita vuosia myöhemmin, me, kuten myös muiden osallistujamaiden ALS-lääkärit, näemme selkeän kliinisen vaikutuksen moniin hoidettaviin potilaisiin, Peter Andersen sanoo.
– Seuraava askel on saada Ruotsin eettiseltä tarkastusviranomaiselta lupa tutkia kompensaatiomekanismeja, jotka tällä lääkkeellä hoito näyttää aktivoineen. Täällä saattaisi olla mahdollisuus saada näkemyksiä hermoston aiemmin tuntemattomien osien toiminnasta ja kehittää entistä parempia uusia lääkkeitä.