Tässä helmikuun kysymys ja Laaksovirran vastaus:
On esitetty, että ALS on "nice guys disease" eli mukavien ihmisten tauti. Onko tässä väitteessä perää - siihen vastaa neurologian erikoislääkäri Hannu Lasksovirta.
Tätä ”nice” -ajatusta on jonkin verran tutkittu, ja australialainen tapaus-verrokkitutkimus on luultavasti laajin ja syvällisin aiheesta tehty tutkimus. Siihen osallistui myös suomalaistaustaisia henkilöitä, joskaan kirjoittajat eivät kerro kuinka monta. ALS:ia sairastavia oli 339 ja kontrolleja 402. Metodina oli Internet-pohjainen kysely, jossa kartoitettiin viittä tärkeintä persoonallisuutta kuvaavaa moniulotteista muuttujaa.
Tuloksiksi saatiin tiivistettynä se, että eroja tapausten ja verrokkien (joilla ei ollut ALS:ia) välillä oli. ALS:ia sairastavat miehet olivat verrokkeja enemmän sosiaalisia, aktiivisia, itsevarmoja, jämäköitä ja positiivisesti emotionaalisia. Lisäksi he olivat verrokkeja harkitsevaisempia ennen toimintaa, tyytyväisiä, sääntöjä noudattavia, suunnitelmallisia, ja asioiden tärkeysjärjestystä harkitsevia. ALS:ia sairastavilla naisilla korostuivat samat persoonallisuuden piirteet kuin miehilläkin. Lisäksi he olivat verrokkeja vähemmän neuroottisia. Huomionarvoista tuloksissa oli myös se, että korostuneet piirteet eivät korreloineet ALS:n keston tai siitä koituvan haitan kanssa.
Ylläolevat persoonallisuuden piirteet saattavat hieman painottua kielen ja kulttuurin pohjalta. Valtaosa tutkimuksiin osallistuneista oli anglosaksista alkuperää.
Jo kuin verran voisi olettaa, että ne ALS:ia sairastavat, joilla on liitännäisoireina dementiaa, erityisesti frontotemporaalista dementiaa, olisivat muuttaneet kokonaiskuvaa, mutta näiden potilaiden määrä arvioitiin pieneksi. Tulos voisi olla erilainen, jos se tehtäisiin sellaisen etnisen väestön keskuudessa, jossa ALS-FTD-kompleksia olisi enemmän, kuten Suomessa. ALS-FTD-kompleksiin kuuluu paitsi apaattisuutta, myös hyvinkin hankalia asioita kuten empatiakyvyn ja sosiaalisten tilanteiden tajun katoamista.
Joka tapauksessa tämän ja muutaman muun tutkimuksen sanoma on, että ALS:ia sairastavat saattavat todella olla keskivertoa enemmän ”nice” ts. mukavampia. Laaja ja vaikeasti vastattava kysymys on, mikä tässä voitaisiin nähdä syynä ja mikä seurauksena. Karkeasti arvioiden mukavien ihmisten voisi ajatella altistuvan joillekin asioille vähemmän ja joillekin enemmän. On esimerkiksi julkaistu tutkimus, jossa ALS:ia sairastavien alkoholinkäyttö olisi vähäisempää kuin väestön keskimäärin. Millä mekanismilla tämä sitten altistaisi ALS:lle? Tupakoinnin on joissakin tutkimuksissa todettu liittyvän kohonneeseen ALS:n riskiin ja joissakin tutkimuksissa tätä yhteyttä ei ole saatu. On myös useampia tutkimuksia, joiden tulosten mukaan tupakointi vähentää riskiä sairastua Parkinsonin tautiin. mekanismi tässäkin on aika lailla vahvistamatta. Liikunta ja ALS taas ovat asia, joiden ruotiminen ei mahdu tähän vastaukseen. On joka tapauksessa mahdollista, että ”mukavuus” ja synnynnäinen alttius ALS:iin välittyisivät osin samojen geneettisten tekijöiden kautta, ja elintapojen vaikutus olisi toissijaista.
Yhteenvetona voi lähinnä todeta, että ALS:ia sairastavien mukavuus ihmisinä ja potilaina, sikäli kuin sitä todella on, on kaikkien asiaan liittyvien tahojen kannalta (potilaat, läheiset, hoitavat tahot) positiivinen asia. Ja samalla on syytä muistaa, että elettyä elämää ei saadulla persoon allisuudella voi mitenkään jälkikäteen muuttaa, eli yhtä tai useampaa ”syyllistä” ei taudin taustalle voida osoittaa. Asiat, jotka ilman ALS:ia ovat epäterveellisiä, ovat sitä myös ALS:iin sairastumisen jälkeen. Kohtuullisille nautinnoille on kuitenkin aina löydettävä sijaa.
On esitetty, että ALS on "nice guys disease" eli mukavien ihmisten tauti. Onko tässä väitteessä perää - siihen vastaa neurologian erikoislääkäri Hannu Lasksovirta.
Tätä ”nice” -ajatusta on jonkin verran tutkittu, ja australialainen tapaus-verrokkitutkimus on luultavasti laajin ja syvällisin aiheesta tehty tutkimus. Siihen osallistui myös suomalaistaustaisia henkilöitä, joskaan kirjoittajat eivät kerro kuinka monta. ALS:ia sairastavia oli 339 ja kontrolleja 402. Metodina oli Internet-pohjainen kysely, jossa kartoitettiin viittä tärkeintä persoonallisuutta kuvaavaa moniulotteista muuttujaa.
Tuloksiksi saatiin tiivistettynä se, että eroja tapausten ja verrokkien (joilla ei ollut ALS:ia) välillä oli. ALS:ia sairastavat miehet olivat verrokkeja enemmän sosiaalisia, aktiivisia, itsevarmoja, jämäköitä ja positiivisesti emotionaalisia. Lisäksi he olivat verrokkeja harkitsevaisempia ennen toimintaa, tyytyväisiä, sääntöjä noudattavia, suunnitelmallisia, ja asioiden tärkeysjärjestystä harkitsevia. ALS:ia sairastavilla naisilla korostuivat samat persoonallisuuden piirteet kuin miehilläkin. Lisäksi he olivat verrokkeja vähemmän neuroottisia. Huomionarvoista tuloksissa oli myös se, että korostuneet piirteet eivät korreloineet ALS:n keston tai siitä koituvan haitan kanssa.
Ylläolevat persoonallisuuden piirteet saattavat hieman painottua kielen ja kulttuurin pohjalta. Valtaosa tutkimuksiin osallistuneista oli anglosaksista alkuperää.
Jo kuin verran voisi olettaa, että ne ALS:ia sairastavat, joilla on liitännäisoireina dementiaa, erityisesti frontotemporaalista dementiaa, olisivat muuttaneet kokonaiskuvaa, mutta näiden potilaiden määrä arvioitiin pieneksi. Tulos voisi olla erilainen, jos se tehtäisiin sellaisen etnisen väestön keskuudessa, jossa ALS-FTD-kompleksia olisi enemmän, kuten Suomessa. ALS-FTD-kompleksiin kuuluu paitsi apaattisuutta, myös hyvinkin hankalia asioita kuten empatiakyvyn ja sosiaalisten tilanteiden tajun katoamista.
Joka tapauksessa tämän ja muutaman muun tutkimuksen sanoma on, että ALS:ia sairastavat saattavat todella olla keskivertoa enemmän ”nice” ts. mukavampia. Laaja ja vaikeasti vastattava kysymys on, mikä tässä voitaisiin nähdä syynä ja mikä seurauksena. Karkeasti arvioiden mukavien ihmisten voisi ajatella altistuvan joillekin asioille vähemmän ja joillekin enemmän. On esimerkiksi julkaistu tutkimus, jossa ALS:ia sairastavien alkoholinkäyttö olisi vähäisempää kuin väestön keskimäärin. Millä mekanismilla tämä sitten altistaisi ALS:lle? Tupakoinnin on joissakin tutkimuksissa todettu liittyvän kohonneeseen ALS:n riskiin ja joissakin tutkimuksissa tätä yhteyttä ei ole saatu. On myös useampia tutkimuksia, joiden tulosten mukaan tupakointi vähentää riskiä sairastua Parkinsonin tautiin. mekanismi tässäkin on aika lailla vahvistamatta. Liikunta ja ALS taas ovat asia, joiden ruotiminen ei mahdu tähän vastaukseen. On joka tapauksessa mahdollista, että ”mukavuus” ja synnynnäinen alttius ALS:iin välittyisivät osin samojen geneettisten tekijöiden kautta, ja elintapojen vaikutus olisi toissijaista.
Yhteenvetona voi lähinnä todeta, että ALS:ia sairastavien mukavuus ihmisinä ja potilaina, sikäli kuin sitä todella on, on kaikkien asiaan liittyvien tahojen kannalta (potilaat, läheiset, hoitavat tahot) positiivinen asia. Ja samalla on syytä muistaa, että elettyä elämää ei saadulla persoon allisuudella voi mitenkään jälkikäteen muuttaa, eli yhtä tai useampaa ”syyllistä” ei taudin taustalle voida osoittaa. Asiat, jotka ilman ALS:ia ovat epäterveellisiä, ovat sitä myös ALS:iin sairastumisen jälkeen. Kohtuullisille nautinnoille on kuitenkin aina löydettävä sijaa.