PLS:aan sairastuneen tarina: "Sydän tuntee, vaikka jalat eivät kanna, eikä puhe luista"

[Leevi]

Jari Nyberg, 32, on melko tavallinen mies – paitsi, että hän istuu pyörätuolissa, eikä kykene juurikaan puhumaan. Hän kertoo, että monille liikuntarajoitteisen kohtaaminen on vaikeaa.

Artikkeli Maikkarin sivuilla: http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/a...ulle-tarvitse-lassyttaa-kuin-lapselle/6025984

 

[Tero N]

Näinhän se on. Tässäkin sähkärillä ajellessa, bipap suupielessä, istuu suorastaan ihmistentarkkailuaitiopaikalla. Reaktiot on välillä jopa koomisia. Mutta pitää ymmärtää myös noita terveitä.

 

[Sini]

Itse olen joskus miettinyt että pitäiskö laittaa iso lappu rintaan ja selkään: Kuulen, näen, ymmärrän ja ajattelen vaan en kävele ja puhu.

 

[Tero N]

Hyvä ajatus. Sitten voi myös retkottaa puolivelttona sähkärissä (sujuu kyllä jo ihan ilman yrittämistä), suu auki ja epämääräinen katse yläviistoon vastaantulijaa lähestyessä. Vähän ennen kohtaamista naamalle "olisitpa nähnyt ilmeesi"-virnistys.
Hupia luvassa.