Leevi
ALStuttu:n jäsen
Riitta Karppinen sai eläkepäätöksen 45-vuotiaana: ”Kuntoutin itseni käsitöillä”
http://www.etlehti.fi/artikkeli/uus...ksen_45_vuotiaana_kuntoutin_itseni_kasitoilla
Mielenkiintoisia kohtia artikkelista:
"Mieluisa työ vaatetusalan opettajana oli pakko lopettaa, ja vuonna 2001 sain järkytyksekseni ALS-diagnoosin. Se on kuolemaan johtava, rappeuttava hermostosairaus."
...
"En kuitenkaan suostunut vain makaamaan kotona, vaan aloin vetää paikallista ALS-kerhoa. Kun porukkaa lakosi ympäriltäni, epäilin yhä enemmän diagnoosiani. Oireet eivät täsmänneet. Välillä pelkäsin kuvittelevani oireet, kun mitään syytä ei löydy. Lopulta päätin, että olkoon mikä on, kunhan selviän seuraavaan päivään."
...
"Vuonna 2007 kuntoni romahti. Makasin kuukauden sairaalassa, enkä pystynyt kramppien vuoksi nukkumaan enkä liikkumaan. Puhuminenkin oli hankalaa. Neurologi Ari Saarinen alkoi epäillä harvinaista dopaherkkää dystoniaa ja aloin syödä dopamiinia. Lääkitys mullisti elämäni. Muutamassa päivässä nousin sängystä ja pääsin taas liikkeelle!
Dystoniaa sairastava ei geenivirheen takia pysty käyttämään elimistön dopamiinia, vaan se pitää ottaa lääkkeenä. Harvinainen tauti on muutamalla kymmenellä suomalaisella. Alkuoireina on jalkojen jäykkyyttä ja kävelyn vaikeutumista. Myöhemmin jäykkyyttä ja kramppeja on muuallakin vartalossa."
http://www.etlehti.fi/artikkeli/uus...ksen_45_vuotiaana_kuntoutin_itseni_kasitoilla
Mielenkiintoisia kohtia artikkelista:
"Mieluisa työ vaatetusalan opettajana oli pakko lopettaa, ja vuonna 2001 sain järkytyksekseni ALS-diagnoosin. Se on kuolemaan johtava, rappeuttava hermostosairaus."
...
"En kuitenkaan suostunut vain makaamaan kotona, vaan aloin vetää paikallista ALS-kerhoa. Kun porukkaa lakosi ympäriltäni, epäilin yhä enemmän diagnoosiani. Oireet eivät täsmänneet. Välillä pelkäsin kuvittelevani oireet, kun mitään syytä ei löydy. Lopulta päätin, että olkoon mikä on, kunhan selviän seuraavaan päivään."
...
"Vuonna 2007 kuntoni romahti. Makasin kuukauden sairaalassa, enkä pystynyt kramppien vuoksi nukkumaan enkä liikkumaan. Puhuminenkin oli hankalaa. Neurologi Ari Saarinen alkoi epäillä harvinaista dopaherkkää dystoniaa ja aloin syödä dopamiinia. Lääkitys mullisti elämäni. Muutamassa päivässä nousin sängystä ja pääsin taas liikkeelle!
Dystoniaa sairastava ei geenivirheen takia pysty käyttämään elimistön dopamiinia, vaan se pitää ottaa lääkkeenä. Harvinainen tauti on muutamalla kymmenellä suomalaisella. Alkuoireina on jalkojen jäykkyyttä ja kävelyn vaikeutumista. Myöhemmin jäykkyyttä ja kramppeja on muuallakin vartalossa."